30.9.2010

Kurasta jokeen

Tutkiessani syksyn tekosia uppouduin nilkkojani myöten joenvarren kuraan. Siltä kohdin tarkasteltuna aidatulle vesialueelle näytti johtavan juurilla ja rungoilla reunustettu portti.

Kurasta jokeen

25.9.2010

"Etsin suojaa pensaasta, vettä kivenkolosta..."

Mokoma oli livenä vallan mahdikas! : > Settilistan ehdottomasti mahtipontisin kappale oli Rautaa rinnoista. Sen sankarimainen kitarariffi toimii kuin vastahuollettu haarniska ja tuo mieleen keskiaikaista metsäpolkua pitkin marssivan uljaan soturijoukon.

Pihapolulla ei ollut muurahaisjoukkoa marssimassa, mutta tippuneita lehtiä oli näkyvissä.

Sektorit

Haavanlehti nurmella

Pienoislätäkkö

Ja yhden lehden päällä oli pienoislätäkkö.

23.9.2010

Syyssateen sattuessa

Mitä lukisi syksyllä sateen vihmoessa pimeässä yössä diagonaalisia viivojaan kohti asfalttia? Mitähän teossarjaa lehteilisi silloin, kun säälimättömät pisarat saavuttavat maksimaalisen putoamiskiihtyvyyden vapaapudotuksessaan taivaalta tantereeseen? Kysymykseen on yksi, ehdottoman julma vastaus: Frank Millerin Sin City -sarjakuvat.


Ruutu on lainattu Sin City 7: Hell and back -teoksesta. Kuvassa taustalla rankka aallokko tyrskyää rantaan ja meneillään on kalliolta laineisiin hypäneen Estherin elvytys. Tuskin koskaan lakkaan ihailemasta Frank Millerin mestarillista piirustusjälkeä. Jokainen viiva on merkityksellinen vahvakontrastisessa ja useimmiten mustavalkoisessa visuaalisessa ilmaisussa. Jälki on säälimätöntä, yhtä säälimätöntä kuin elo Sin Cityssä.

Loppukevennys!
Klaus Wunderlich, tuo Saksan lahja hammond-musiikin ystäville, on tehnyt oivan sovituksen tarttuvamelodiaisesta sadekappaleesta Raindrops keep falling on my head. Suosittelen tätä kuunneltavaksi pieninä kerta-annoksina liiallisen myrskysynkistelyn välttämiseksi. Jo pienikin annos jatkaa vaikutustaan yllättävän kauan päässä pyörien.

22.9.2010

Karua maisemaa ja sitäkin karumpaa ruokaa

Nyt on liput perjantaiselle Mokoman keikalle! :3 Sitä odotellessa voi vaikkapa ihastella uusimman albumin nimikkoraidan eli Sydänjuurien tiimoilta tehtyä kaunista Ville Pirisen kuvittamaa videokollaasia. Se sopii hyvin täydentämään "kaipuun painaman mielen" syövereitä luotaavaa kappaletta.

Vau. Pirisen taidetta jo sarjakuvina (Ornette Birks Makkonen, Kelmeä kaupunki) ihailleeseen tuo video teki vaikutuksen. Etenkin nuo puuaiheet hivelevät silmää.

Omituisten makuyhdistelmäkokeilujen sarjassani etenin hoksaamaan mansikkakeiton ja myslin epäpyhän allianssin. En tiedä, onko tämä laajalti tunnettu kombinaatio vai liian outo yleisen välipalatietämyksen piiriin. Hyvää se on silti!

20.9.2010

They see me thinkin' they hatin'

Tänään näin unta, sitten herätyskellon vikinä keskeytti draaman ja mieleeni jäi pyörimään otsikon riimi Chamillionairen Ridin'-biisin sävelellä. Ja enhän minä edes kuuntele gangstaräppiä... Unessa joku taisi nähdä minut vaipuneena pohtimaan jotakin eikä pitänyt moisesta. Haters gonna hate! : D


Siitä huolimatta kävin kuvailemassa, syksy saapuu tänä vuonna vasemmalta oikealle.


Keltaisia ja vihreitä vaahteranlehtiä


Valaisintolpat paistattelivat ilta-auringossa.
Valaisimien varjot

Pihlajanmarjatkin saivat osansa pehmeästä valaistuksesta.
Pihlaja

Perustavanlaatuiselta kirpputorikierrokselta löysin mm. mukin, johon mahtuu kokoonsa nähden varsin laaja metropolinäkymä. On lähes sanomattakin selvää, kuinka Kraftwerkin Metropolis tulee väistämättä joka kerta mieleen tämän kuvion nähdessäni... Luvassa on autuaita teehetkiä siis.
Metropolis mukissa


Kiehtovien käytettyjen tavaroiden hamstraamisen vastapainoksi luovuin vanhasta hupparistani. Nytpähän on ystävälläni monenmonta lisäelämää syksyn lämmikkeenä! Sellaisena toimii myös suunnaton naureskelu Brett Dominon hilpeälle Bad Romance -coverille, siinäpä vasta luovaa Korg Monotronin ja Kaossilatorin hyötykäyttöä. Oh, mitä elektroniikkaa! Ja vieläpä brittiaksenttikin on sisällytettynä tähän tarkoitukselliset nörttivibat aiheuttavaan tulkintaan. Loppuaan myöten tyylikäs teos.


Viimeisen pisaran vastakohta

Tämä on uuden blogini ensimmäinen merkintä. Nappasin vanhan blogin teksteistä muutaman mukaan, ettei alussa olisi niin autiota ja tyhjää.

Mikä ihmeen nimi on stillicidium? Se on latinaa ja tarkoittaa veden tippumista talojen räystäiltä. Minua kiehtoo sadepisaroiden lisäksi muun muassa se, kuinka yksittäisellä sanalla voi ilmaista laajemman käsitteen. Näin ollen nimeä valitessa tuo vaikeasti käsiteltävä sanasotku veti puoleensa. Omakohtaista kokemusta tippuvista vesimassoista löytyy; viimeksi viime yönä räystään alta kävellessäni sain kokea stillicidiumin hyvin konkreettisesti.

Jatkossa tulette näkemään satunnaisin väliajoin valokuvia ja pohdiskelua sitäkin satunnaisemmista aiheista, mikäli seurailette Stillicidiumia.

Tervetuloa tippuvan räystään alle! : >