21.11.2010

Hazardin mysteeri

Richard Marxilta ilmestyi tässä kuussa albumi Stories to Tell, jossa hän tulkitsee aiempaa tuotantoaan akustisesti. Suosikkikappaleeni Marxin tuotannosta on alun perin vuonna 1992 julkaistu Hazard. Spotifyssa kuunneltavissa oleva akustinen versio on mukavaa vaihtelua alkuperäiseen levytykseen, joskin uutuudesta puuttuu kappaleelle ominainen ja kertakuulemalla mieleenpainuva intro.

Hazard alkaa hyytävällä syntikkakuviolla, jollaisen voisi kuulla yhtä hyvin vaikkapa etsiväsarjan tunnusmusiikkina. Kappale kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka on asunut seitsenvuotiaasta asti pienessä nebraskalaisessa Hazard-kylässä. Muut kylän asukkaat juoruilevat hänestä ja panokset kovenevat, kun kertojahahmon tyttöystävälle käy kalpaten. Miekkonen on luonnollisesti pääepäilty, mutta arvoitukseksi jää, kuka loppujen lopuksi syyllistyi veritekoon.


Musiikkivideosta on tehty yhteensä kolme erilaista versiota, joita näytettiin tiuhaan tahtiin 90-luvun alussa VH1-musiikkikanavalla. Marx haastoi katsojat tutustumaan kaikkiin kolmeen videoon ja päättelemään, kuka tappoi Maryn. Kukin tulkitsee mysteeriä omalla tavallaan; esimerkiksi Songfacts-sivustolla kuuntelijat ympäri maailman ovat ottaneet osaa murhaajaa arvailevaan keskusteluun.


Tässä on yksi kolmesta videoversiosta. Teen oman päätelmäni murhaajasta etsien johtolankoja sekä kappaleen sanoituksista että tämän videon kuvakerronnasta.


Upeaa introa kuvittavat hämyiset otokset käppyräisistä kelopuista ja sumuisesta pellosta. Kertojahahmo saksii hiuksiaan joentörmällä.

My mother came to Hazard when I was just seven
Even then the folks in town said with prejudiced eyes
That boy's not right

Kuten sanottu, kertojahahmolla on ollut pikkupojasta asti vaikeaa sopeutua kyläpahasen asukkaiden joukkoon. Nimensä mukaisesti kylä on silkkaa uhkaa ja vaaraa.

Three years ago when I came to know Mary
First time that someone looked beyond the rumors and the lies
And saw the man inside

Toivonkipinä herää, kun varttuneempana miekkonen tutustuu Maryyn ja saa osakseen kaipaamaansa hyväksyntää, jota halveksuva naapurusto ei tarjoa hänelle.

We used to walk down by the river
She loved to watch the sun go down
We used to walk along the river
And dream our way out of this town

Kaksikko kävelee joenviertä pitkin ja Mary verhoutuu kertojahahmon takkiin illan viiletessä. Vastavuoroisesti kertojahahmo saa tuntea Maryn valkoisen kaulahuivin lämpimän kosketuksen. Kumpikin haaveilee pääsevänsä pois Hazardista. Videossa näkyy stalkkaava sheriffi, joka mahdollisesti ennakkoluuloja lietsoakseen nappailee kameralla todistusaineistoa epäilyttävänä pidetystä nuorukaisesta hiippailemassa varrella virran Mary seuranaan. Lainvalvoja valvoo autonikkunasta käsin Marya myös silloin, kun hän liikkuu yksinään.

Kertojahahmo havaitsee Maryn kuhertelevan autossa jonkun toisen miehen kanssa. Kuva leikkautuu kertojahahmon lapsuuteen, jolloin hän on joutunut todistamaan äitinsä pettävän.

No one understood what I felt for Mary
No one cared until the night she went out walking alone
And never came home

Mary kipittää yksinään puistikossa, samaan aikaan toisaalla kertojahahmo katselee asuntovaunussaan televisiota. Tyttönen jää elottomana joenpohjaan lillumaan, niin kuin valkoinen kaulahuivikin. 
Man with a badge came knocking next morning
Here was I surrounded by a thousand fingers suddenly
Pointed right at me
Seuraavana aamuna sheriffi hakee kertojahahmon kuulusteltavaksi rikoksesta epäiltynä. Laulun kertosäkeessä hän artikuloi puolustavan lausuntonsa herkästi:

I swear I left her by the river
I swear I left her safe and sound
I need to make it to the river
And leave this old Nebraska town

I think about my life gone by
How it's done me wrong
There's no escape for me this time
All of my rescues are gone, long ago

 
Nuorukaisen mieltä kaihertaa sekä Maryn kohtalo että pikkupoikana kokemansa vääryydet. Jälleen kuva leikkautuu kertojahahmon lapsuuteen näyttäen, kuinka vanhemmat eroavat syrjähypyn jälkeen ja lapsuudenkoti on ilmiliekeissä. Kuulustelut jatkuvat videon puheosuudessa syyttävään sävyyn.

I swear I left her by the river
I swear I left her safe and sound
I need to make it to the river
And leave this old Nebraska town

Kuulusteluista kotiin palattuaan kertojahahmo saa huomata kyläläisten ottaneen vapauden tuhopolttaa kämpän; roihuava menneisyys toistaa itseään. Nyt jos koskaan on aika leikata uusi hiustyyli (viittaus videon alkuun), lopettaa vaeltelu Hazardin maisemissa ja jättää rajoittunut kylä taakseen.

Niin, kuka tämän perusteella tappoi Maryn? Mielestäni murhaaja on stalkkaava sheriffi, jolla oli henkilökohtainen tarve lavastaa viaton kertojahahmo syylliseksi. Jo valmiiksi nuorukaista kohtaan ennakkoluuloisella naapuruston väellä tuskin juolahtaisi mieleen epäillä kylänsä sankarimaista lainvalvojaa.

20.11.2010

Kahesti yhes paikas

 Talvitie

Yhesti yhes paikas viime talven otin kuvan semmoses kovas pakkases, mis sormet melkee jääty ku kameraa käsitteli. Lumi oli pakkautunu jämäkäks kerrokseks kevyest kulkevien osastol ja taivaskii oli joistaa kohist suunnillee samaa värii ku toi lumi.

Syystie

Sit tänä syksyn otin taas tost yhest paikast melkee samast kohast kuvan ja tunnelmaha olikii ihan eri. Asvaltti oli halkeillu viiruiks ja ilta-aurinko paisto aika kivast noihi puihi tos. Vähä on eri perspektiivitki nois kahes kuvas, mut kyl niist silti huomaa, et ne on yhest samast paikast.


Tuli sit hankittuu kirjahyllyy täydennyst. Nää Ville Pirisen albumit esittelee sarjistaiteilijalle toten kerrottui lennokkait tarinoit. Näist löytyy kaikkii ihmeellisii arkielämän tapahtumii; aina ei meinaa uskookkaa, et tommosii persoonii ja tapauksii voi olla ees olemas, mut kyl niit on. Niinku vaikka et pari jätkää menee hevipaitakauppaa ettii perinteist mustavalkost Motörheadin paitaa ja sit niille kauppaillaaki väkisin sellasii monivärisii kato.


Tää näyte on Yhesti yhes toises paikas -albumin (Suuri Kurpitsa, 2010) sivuilt 38-40. Tosi hykerryttävii sarjiksiihan noi on, ku muutenki tykkään Pirisen taiteest. Ja vaihteeks kirjotinkii muutes tämmösel puhekielel, mitä täälpäin puhutaa.

2.11.2010

Epäsuoraan purkista

Tämä puoli ylöspäin

Onhan se tomaattisose makoisaa suoraan purkista nautittuna, mutta vielä maistuvammaksi se muuttuu uunissa leipien päällä käytyään. Kun ylle sijoittaa vielä tonnikalaa, ananasta, sipulia ja juustoa, makuhermot ilahtuvat lopputuloksesta ikihyviksi (tai ainakin ruokahetken verran). Yksinkertaista, mutta maukasta.