27.12.2010

Ambivalentti albumiuutuus

Vinyyliformaatissa levyjen kansitaide pääsee täysiin oikeuksiinsa. Uusimpia levyhyllyni tulokkaita selatessa voi huomata Volbeatin uuden albumin erityisen kiehtovan kansikokonaisuuden!

Uusimman kannen ymmärtäminen vaatinee jonkinlaista pohjatietoa tanskalaisyhtyeen levynkansitaiteesta kokonaisuudessaan, joten tässä on pieni katsaus aiheeseen.


Bändin esikoisalbumin The Strength / The Sound / The Songs (2005) kansikuva esitteli tummanpuhuvan vihreä-ruskea-mustan värimaailman, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Vanhanaikainen mikrofoni on muotoiluineen silkkaa rockabilly-tematiikkaa, jota bändi on myöhemminkin viljellyt sekä musiikissaan että visuaalisessa ilmeessään.


Rock the Rebel / Metal the Devil (2007) jatkoi tyylikkäästi hillityin sävyin. Levysoittimen neula veistelee vinyylin uraa 666 kierroksen minuuttinopeudella tavanomaisen 33 kierroksen sijaan; tuossa infernaalisessa tahdissa jo kipinöitäkin lentelee.


Kolmannen albumin Guitar Gangsters & Cadillac Blood (2008) kansikuvassa nähdään albumin nimikappaleen huopahattuinen gangsteri sytytyspuuhissa. "There's a guitar gangster lighting a smoke / And he feels the night, and he feels the fire."


Tuoreimman pitkäsoiton Beyond Hell / Above Heaven (2010) kannessa lymyää samainen korsto hattuineen. Kappaleet 7 Shots ja The Mirror and the Ripper jatkavat edellisellä albumilla alkanutta Guitar Gangsters & Cadillac Bloodin tarinaa. Albumin teema on kaksijakoinen liikkuessaan helvetin syövereiden kautta taivaan ylle. Näin ollen kansikuvakin on käännettävää mallia.

Albumin kantta oletusarvoisesti oikeinpäin tarkasteltaessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi hartaaseen munkkiin, joka on liittänyt kätensä yhteen. Rukoilijan taustalla näkyy taivaallisia ruusuja ja lentoon kohoavia kyyhkysiä. 180 asteen käännöksen jälkeen kuvassa vallitsee vastakkainen tunnelma; munkin tilalla onkin gangsteri kädet puuskassa. Hahmon takana käryävät helvetin lieskat, huopahatut koristavat luisia pääkalloja, neljän kyyhkysen sijaan taustalla onkin neljä kitarankaulaa. Viinapullot, nopat ja ässät kertovat omaa legendaansa gangsterin elämäntyylistä, mutta onpa näillä kahdella vastaparilla jotain yhteistäkin: kummankin kasvot jäävät silmien osalta hämärän peittoon. Munkin sielun peilejä verhoaa reilunkokoinen huppu, gangsterin katse lymyilee leveän lierin alla. Kummallakin heistä lienee jotain salattavanaan, ehkä nämä hahmot eivät sittenkään ole ajautuneet kokonaan joko hyvän tai pahan puolelle.

Vinyylijulkaisun levyjen keskiöiden käsikuvissa vuorottelevat rukoilu sädekehineen ja tulessa rokkaaminen. Ja minähän tyydyn pyörittämään noita levyjä kohtuullisella 33 kierroksella minuutissa.